Perus

Viikonlopun murusia

Viikonloppuna tuli nukuttua tosi pitkään, yli kymmenen tunnin yöunia. Toisaalta hyvä, että unta riittää, kun sitä vastakohtaakin, unettomuutta, on tullut koettua ihan riittämiin.. Mutta liika nukkuminenkaan ei ole mikään hyvä juttu, koko päivä menee vähän harakoille. Tasapainoa metsästäessä.

Aamulla pitkän kaavan mukaista aamupalaa, vaikkei mulla aamuisin yleensä ikinä nälkä olekaan ja syöminen on vähän väkinäistä. Puuroa ja kahvia Pikku Myy-mukista, lehden lukemista ja heräily yrityksiä. Verkkaisia kotitöitä, koneella roikkumista ja jumitusta. Väsytti liiallinen nukkuminen. Kroppa jumissa liikunnan puutteesta. Mitä pidempään olen linsannut jumpista ja saleilusta, sitä vähemmän sinne tekee mielikään..

Illansuussa suunnattiin taas lemppariravintolaani, Aniin Telakkakadulle. Tykkään turkkilaisesta ruuasta, tunnelmasta ja maakin on mieleen. Sisko perheineen oli mukana ja oli tosi kiva olla ja herkutella kaikki yhdessä. Ravintoloissa on tullut nyt syötyä aika ahkerasti ja kotona kokkkailu on jäänyt vähän vähemmälle. Mutta vaihtelu virkistää. Ehtii sitä kotonakin olla ja kokata ihan riittävästi.

 Masut pullolleen syötyämme suunnattiin Lintsille joka oli avannut ovensa talvitauon jälkeen lauantaina. Meillä on yleesnä ollut tapana käydä siellä kävelemässä näin ensimmäisinä aukiolopäivinä ja niin käytiin tälläkin kertaa. Aika harva oli sinne eksynyt, eikä noi kymällä säällä kuin mitä lauantai-iltana oli, siellä pitkään viihdyttykään. Yhdellä vuoristorata-ajelulla käytiin ja kahvilla lämmittelemässä. Kyllä se Lintsin aukeaminen on aina kesän merkki. Niitä muita  ei vielä huomaa.

Kuvassa sisko ja siskon ihana tyttö.

Viikonloppuna oli päällä taas harmaata, tällä kertaa punaista huulipunaa, niin vähän seinästä irtoaa. Ja ulkona päällä oli vielä villakangas takki, kaulaliina ja hanskat jäivät kotiin, vaikka eivät nekään olisi liikaa olleet. Miten niin moni tarkenee jo pienissä kevättakeissa ja nahkatakeissa teepaidan kanssa. Mä olen niin vilukissa, että pidän varmaan toppatakkia Vappunakin.

 Sunnuntaina en tehnyt vaiheeksi mitään. J. oli viikonlopun töissä ja mä oli ihmeissäni, oli tylsää herätä aamuisn yksin ja sama tunnelma vaani koko viikonlopun. Ihan hölmö juttu. Sunnuntaina en jaksanut edes kameraan koskea, no saipahan välillä levätä. Illalla käytiin rantakävelyllä. Aurinkolahden ranta alkaa näyttämään jo melkein kesäiseltä, hiekka ainakin näkyy, meri oli rannasta vielä jäälauttojen vallassa, mutta eiköhän ne siitä kohta häviä. Käytiin rantakahvilassa lämmittelemässä kahvikupin ääressä, tultiin kotiin laittamaan kevyttä iltapalaa, fetasalaattia ja tuoretta vaaleaa leipä. Nam. Vaaka kertoo omaa kieltään liikuntalinsauksesta ja ulkona syömisestä.

Vielä sauna, kirja ja liian myöhään yöllä lukemista.

Aurinkoista viikkoa ja Vappua odotellessa. Aion viettää sen tänä vuonna jossain mahdollisimman hiljaisssa paikassa ja mahdollisimman vähien ihmisten parissa :) Kaupungilla rymyäminen, tai rymyämisen katselu, ei ole tosiaankaan mun juttu. Viime vuonna oltiin keskustassa ja Kaivarin rannassa, oli kamalaa. Ei sinne enää, kiitos.