torstai 27. maaliskuuta 2014

harmaa päivä

Väsyttää niin paljon etten meinaa jaksaa hengittää tai pitää silmiä auki. Viime yönä unta vaan muutama tunti. Eilen levottomuutta ja kierroksia rytmihäiriöille asti, tänään niin koomassa ettei ajatuskaan liiku. Ehkä rentouduin eilen sitten niin hyvin, etten tänään jaksa paljon kättä nostaa? Tai pysyä toimessa. Soitin J.n tulemaan töistä ja käymään kaupassa, kaapissa ei ole oikein leipääkään, eikä ole kiva jos E tulee koulusta niin, että vastassa on äiti tukka pystyssä, naama täynnä peiton ja tyynyn jättämiä viivoja (mun iho on mennyt kai ohueksi koska saan tosi helposti viiruja ihoon, ihan t-paidoistakin, ja nyt siis peitoista ja tyynyistä?) naama valkoisena ja pää vaisuna. Mulla ei ole yhtään nälkä eikä ruokahalua, mutta pakko se on silti yrittää jotain syödä.

Olo tuntuu samalta kuin olisi niin kuin oikeasti kipeä, kuumeessa. Lihakset on ihan väsyneet ja raskaat. Miten voi olla uupunut tällaisesta, ei paljon mistään. Fyysisestä ei mistään? Ajattelin eilen ja tänään että tekeekö mieli nyt tepposet, etten enää kohta mene minnekän, sinne jumppaankaan. Vähän pelottaa. Silloin kolme vuotta sitten kun jäin sairaslomalle sairastelin ja oireilin lähes kokonaan somaattisesti, hengityssairauksilla ja sellaisilla. Sen jälkeen kun jäin töistä pois, paranin niistä samantien. Käykö jumpalla käymisellekin nyt samoin. Sitten musta tulee täyserakko. Voihan vitalis.

Että mä tykkään.

Kuvat toissapäiväiseltä metsälenkiltä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti