torstai 3. huhtikuuta 2014

laihis

Ihan pikaisesti muutama kuva. Nyt tätä osastoa sitten vaihteeksi. Omaa muuttumista, ja tässä tapauksessa siis painon putoamista ei niin peilistä homaa, eikä niin vaatteistakaan, farkut venyy ja paidat olivat löysiä jo neljä kiloa sitten. Jotkut venymättömät vaatteet, kuten takit, ovat käyneet vähän isoksi kyllä. Neljä viisi kiloa näkyy jo valmiiksikin hoikasta ihmisestä lähtiessään. Lähdettyään. Kuvista näen itse kutistuneeni. Kaikki tavara tuntuu olevan käsivarsissa ja reisissä, mutta haitanneeko tuo:D Ja onneksi onkin siis, en haluaisi olla sellainen lihakseton tikku, enkä kymmenen vuotta salitreenia harrastavana olisi varmaan hengissäkään jos panaisin jotain viiskyt kiloa. Tai ainakaan niitä lihaksia ei olisi. Joten oikeasta paikasta on kilot lähteneet. Tykkään olla pienempi kuin viisi kiloa sittten.

Kuuluu tässä muutakin, Tuulimyllykuulumisia voisin kirjoittaa enemmänkin ja pidemminkin. Mutta teen ehkä toiseen blogiin arvion siitä, eilisestä käynnistä ja tekemisistä siellä. Nopeasti sanottuna, tykkään niistä askartelujutuista. Hiilellä piirtämsitä oli toisena vaihtoehtona, mutta nyt tuo puolivalmis askartelu tuntu paremmalta. Olin eilen ihan intona kun pääsin koristelemaan jo aikaisemmin valmiiksi tehtyjä oksa-kransseja. Huovutettuja erivärisiä ja kuosisia munia, höyheniä, papreinarua, puuhelmiä. Niitä oli tosi kiva sommitella ja näperrellä, ekan sain valmiiksi ja aika tyytyväinen olin. En ole ennen tuollaisia tehnyt. Aika menee aina liian nopeasti vaan kun tekee jotain kivaa :)

Tuolla oli vähän eri kokoonpano ihmisiä eilen kuin mitä ekalla käyntikerralla perjantaina oli, moni käy siellä pari kertaa viikossa, muutamia samoja naamojakin paikalla näkyi olevan. Multa kysyttiin muutaman kerran kun tulin, että oletko opiskelijana täällä? Niinkuin musta välillä kyllä tuntuu että olisin. Tai töissä siellä.. Onhan ne muut siellä niin eri oloisia ja kuntoisia, ei siitä nyt pääse yli eikä ympäri, ja hyvä tietty niin mun kannalta. Moni hakeutuu juttelemaan mulle (enimmäkseen miehet) ja olen huomannut, että otan herkästi sen hoitajanroolin päälle, mikä on ollut työn puolesta päälle liimattuna, ja tietysti ihan kaukaisista ammoisista ajoista alkaen. Olen kai niin kiltin näköinen  että tulevat mulle avautumaan? Ja kuuntelen ja kommentoin sitten tietenkin ystävällisesti ja parhaan taitoni ja tietoni mukaan. En osaa äsähtää että menes nyt siitä (niin kuin ohjaajat välillä sanovat joillekin) Tuo seurassa oleminen on vähän rasittavaa, monilla on niin paljon asiaa ja vähän kuulijoita. Jotkut ovat ihan hiljaa. Onneksi tuo on iso talo ja huoneita riittää, joku rauhallisempi paikka löytyy aina. Eilen piti vetäytyä vähän joukosta sivummalle.

Mutta ihan positiivista ainakin just nyt. Ei huvittaisi enää jäädä kokonaan tänne kotiin möllöttämään. Siitä olen päässyt nyt yli (ainakin nyt tuntuu siltä) ja huomaan, että kannattaa lähteä vähän pidemmällekin. Vaikka se minne menee, olisikin vähän sinne päin. Tyhjää parempi. Ja onhan tuolla noi käsityöt, niihin voi aina paeta. Ja pääseehän tuolla valmiiseen ruokapöytään, kasvisvaihtoehtokin on tarjolla joka päivä. Kaikille on aamupäivisin joku kotityö, mä kastelin eilen kukat. Kotona ollessa hoidan suurimman osan kaikista niistä samoista töistä yksin. Tuolla tehdään kimpassa :)

Se pitä vielä sanoa, että vaikka tuolla on todella huonokuntoista porukkaa. Suurin osa asuu (ellei kaikki?) kuntoutumiskodeissa, yksi skitsofrenikko sairaalassa, ja huomaa etteivät ole olleet niin kutsutussa normaalielämässä mukana liekkö koskaan, mutta mun mielestä se ei ole paha juttu ollenkaan (vakavan sairauden syrjäyttämänä ja köyhdyttämänä eläminen ei tietenkään ole mikään makee juttu, mutta siinä tilanteessa sitä on ihminen aika paljaana ja itsenään kokonaan) Tuolla ei pönötetä ja tärkeillä tosiaan vaan ollaan just sellaisia kuin ollaan. Eräskin mies muistaa aina huolehtia ja kysyä että pidinkö varmasti ruoasta jota oli tarjolla.. Siinä ns normaalielämässä se mitä teet työksesi, mikä on koulutuksesi, tulot, asuinpaikka ja sivilisääty (ja mielellään vielä puolison ammatti, tulot ja muut tiedot) ovat ne mitkä ihmiset jakaa. Tai miten kallista sulla on päällä. Mikäpä muukaan? Tuulimylllyssä on persoonia joka lähtöön ja älliä ja herkkyyyttä mielessä enemmän kuin monella "menestyvälllä" koskaan tulee olemaankaan!

Olen puhunut! :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti