kotiin ainakin. Istutin eilen jo toisen satsin rairuohoja kun edelliset ehtivät jo lakastua, pitkään ennen pääsiäistä. Mutta missäpä sitä on kielletty kevätruohoja kasvattelemasta muulloinkaan :) Olen kai vähän niin kuin olisin tuonut työt kotiin, puutarhan kukkimisen odottamisesta ja mullan kuopsutuksesta päivätoiminnasta kotiin.
Tänään toin kassillisen kevätkoristeita kotiin. Osa itsetekemiä ja osa muiden huovuttamia pääsiäismunia, oli ihan pakko saada niitä kotiin. Ovat niin kauniita. Ensi viikolla muutamat ovat menossa Hakaniementorille myymään erilaisia käsitöitä, itsellemmekin saadaan niitä ostaa pienellä parin euron materiaalimaksulla. Ja niinpä valitsin omatekemäni ovikranssit (toisen laitoin jo kotiin tullessa ulko-oveen, joten siitä ei ole kuvaa. Vielä :) Huopapalloja ja ihanan mummokupin kaappasin mukaan myös, ja virkatun kukka-rintaneulan, joka pääsi omenapuunoksalle koristeeksi. Yleensä olen saanut syksyisin jonkin asteisen pesänrakennus-kuumeen, mutta nyt näköjään kevällä. Olen kai sitten herännyt henkiin ja väritän ja kukitan kotia.
Mummokupeista on tuolla askarreltu neulatyynykuppeja ja sellaisia korkeita tarjoiltutorneja, missä on vuorotellen joku kaunis lautanen ja kuppi. Haluaisin tehdä sellaisen kotiin. Ehkä alan keräilemään, tai etsimään kirppiksiltä ihania vanhoja astioita (ei tarvii olla mitään merkkiä:) ja liimat saan lainata (kuumaliimaa) Eli kierrätystä parhaimmillaan. Tai kierrätystaidetta, sehän on yksi Tuulimyllyn ideoista, ja hyvä onkin.
Tänään oli aika sateinen ja paljon väsähtäneempi päivä kuin mitä aikaisemmin, ensimmäinen pilvinen ja hämärä aamu, kuin tuonne toimimaan lähdin. Voi olla eilisiltainen spinning-tuntikin, mutta väsytti tosi paljon, mutta silti lähden ihan mielelläni aamulla liikenteeseen. Yhtään ei houkuttelisi jäädä vaan kotiin ja kääntää kylkeä. Onneksi tuolla saa olla sellainen kuin on, ja mä olin hiljaa. Ja nuutunut. Ja epäsosiaalinen. Jooga-tunti teki ihan hyvää, perjantaisin on jooga-päivä. Ihana oli rentoutua, rauhallista musiikkia ja suitsukkeita. Ihan kuin tilauksesta. Iltapäivällä oli koululaisen työharjoittelijan viimeinen harjoittelupäivä, oli leiponut toisen ohjaajan kanssa unelmakääretorttua ja juotiin läksiäiskahvit.
Kaikki saatiin sanoa vuorotellen jotain palautetta harjoittelijalle (viisitoista vuotias poika) vuorotellen. Tosi kiva idea ja ajatus. Kaikki sanoivat jotain palautetta, kivaa ja ystävällistä, terveisiä ja hyvän jatkon toivotuksia. Pitää vielä sanoa, että edelleen ihmettelen sitä ystävällisyyden, iloisuuden, hyväntahdon, lempeyden määrää, mitä tuolla ihmisillä toiselleen on antaa. Tänäänkin taas ihmettelin, että miten niin me muka ollaan jotain mielenterveysongelmaisia? En mä ainakaan ole huomannut muuta kuin positiivista (paitsi että väsyn ihmismäärän ja -ääniin ympärillä välillä, kun olen tottunut olemaan niin paljon yskin ja hiljaisuudessa), en mitään uhkaavaa, pelottavaa, räyhäämistä tai mitään hullujen hommaa. Mitä niitä nyt on.
Näihin mietteisiin nyt.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti