viime yö

Taiteiden yön tunnelmia Aurikolahden illasta.
Ohjelmaa ei juuri ollut, tai se ei erityisemmin kiinnostanu eikä osunut mitenkään mun taidenautintokeskukseen. Ihme riehumista ja pelkkää ihmismerta, ihmisiä pitämässä omaa yhden miehen showtaan, joilla ei juuri omaa porukkaa suurempaa yleisöä ollut. Mun mielestä ehkä ylikorostettu koko taiteiden yö, täällä se on ymmärtääkseni ollut enemmän tai vähemmän ryyppyjuhla, vapun ja uuden vuoden tyyliin. Pari pelleä puujaloilla ei tilannetta juuri korjannut.

Mun suurin taideyritelmä oli yrittää ottaa kuvia (aika hienosta sentään) ilotulituksesta. Ei onnistunt. Pelkää savua tallentui. Pitäisi mennä ehkä ilotulitustenkuvauskurssille. Otin muutaman kuvan sitten muualta pimenevästä Aurinkolahden yöstä. Tämä se sentään on hieno paikka (vaikkei niin rakeisista yökuvista erotu) nopeasti pimeneviä iltoja vasten. Silloin varsinkin kun kadut ovat jo ihmisistä hiljentyneet. Ja pimeät illat ne hienoja ovatkin. Rannassa ihan omia ilotulituksia valaistuksin, kynttilöitä pimeässä.

Sellaisen kuvamuistot siitä.
Jotain viikonloppusuunnitelmia sitten. Joonas on töissä ja mä tuskailen sitä, mikä eilen tuntui vielä ihan pikkiriikkiseltä eteenpäinmenolta ja mahdollisuuden aavistuksena, tuntuu tänään pakolta, hermostuttavalta epätoivon puristukselta. Yritän ajatella järkeni hippusilla (vaikka; siellähän se ongelma juuri on) että ehkä sekin raskaus on jotain kehitystä, vastarinta ja vaakatasoon vetävä voima. Järjestykseen pyrkivää sekasotkua?

Hyvät viikonloput :)

kulttuuripäivä

Eilen taas kirjastopäivä,

pientä kehää tässä käydään, mutta käydään kuitenkin. Eikä kaikki mitä tapahtuu ole aina välttämättä fyysistä. Vaikka matka olisi lyhyt, voi sen varrella tapahtua paljon. Mielenmutkissa. Mitään suurta kohauttavaa ei tässä arjesa tällä hetkellä tapahdu, mutta muutosta on ilmassa. Jonkinasteisen pakon sävyissä, mutta silti. Pakko on välillä astua sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Tai ainakin suunnitella sitä astumista.

Syksy on aina itselleni vähän sellaista uuden aikaa, tuntuu, että jotain uutta voisi tapahtua. Uusia tarinoita löytyä ja sivuja kääntyä. Hiljaksiin ja vastarinnalla minun tapauksessa tällä hetkellä, mutta vastaan omia totuttuja fyysisesti suppeita polkuja. Välillä tuntuu että se vastarinta, en halua tätä, tämä ei ole hyvä, olen liian huono (alimielinen minä) tai hyvä (ylimielinen minä) tai jossain on aina vika. Tuntuu kuin se olisi päälle liimattua, jotain mitä toistaa kun on niin tottunut tekemään, vaikka sen alla ehkä ajattelisinkin toisin.

Tänään oli ihan jännä päivä, ja parin viikon päästä on vielä jännempää. Katsotaan miten käy. Muttei samaa vanhaa ainakaan enää. Kiitos. Työ- ja terapiakuviot ovat muuttamassa muotoaan ja elävät nyt elämäänsä vahvasti sisällä.

Tänään Taiteiden yö. Taiteiden päiviä tässä on ollut tavalla tai toisella joka päivä, taiteilua jokapäiväisten kuvioiden kautta ja kuvista, tekstistä, kirjoista ja elokuvista voimaa ammentaen. Itselle, ja sopivina annoksina sille hetkelle ja ajalle. Tänäiltana mennään varmaan katsomaan rantaan ilotulituksia ja kiertämään rantatapahtumia muutenkin. Pidemmälle ei nyt tarvii.

Kuvia meidän hienosta kirjastosta, kahvilasta, kulttuuritilasta :)

Ps. sain muuten varmaan yli kymmenen vuotta vanhoista syyskengistä ihan uudenveroiset kun käytin niitä suutarissa.

sunnuntain syyspurjehdus

Viime sunnuntain purjehdusreissulta kuvia. Vähän tuntuu jo vanhalta jutulta nyt kun syksy on viikon vaihtumisen jälkeen tullut, tai siltä tuntuu, ja syksyssä jo olen. Ei tunnu enää kesältä, vaikka muutama päivä sitä vielä virallisesti onkin jäljellä. Mutta laitan kuvat kuitenkin, muuten jäävät unholaan ja menevät hukkaan (itse tykkään pitää tätä tavallaan päiväkirjana, en muista juuri mitään ja täältä on kiva virkistellä muistia: )

Meillä ei omaa venettä ole, mutta Joonaksen isän vanhaa purjevenettä saadaan käyttää melko vapaasti, enemmänkin sillä on käytön puutetta mutta kiva se on olla olemassa. Itse olen totutellut veneilyyn vasta ihan muutaman vuoden, pari kertaa vuodessa. Yleensä olen sen hellepurjehduksen ystävä (ettei vene keiku eikä kallistele turhan paljon), mutta olen selvästi vähän siedättynyt ja kestän vesillä ja viihdynkin siellä. Vielä en silti uskalla tai halua nukkua veneessä, ahtaissa tiloissa, keinuvalla alustalla. Ehkä siedätyn joskus siihenkin. Ajatus yöpymisestä vaikkapa ihanan Kaunissaaren satamassa on aika kiva. Tai  ei se satamassa olo, vaan illan viettäminen siellä saarella :)

Nyt terapeuttilistan kimpuun jälleen, on meinaan sellainen kirjanpito täällä, Joonaskin sanoi että tossa näyttää olevan enemmän hommaa ja paperisotaa kuin sillä töissä.. Joten hihoja käärimään ja sorvin ääreen. Ei hirveän kiitollista hommaa vielä tähän mennessä, yksi tapaaminen on sentään sovittu, mutta ei oota tulee paljon. Mutta varmaan muutakin kun jaksaa etsiä..

Kivaa keskiviikkoa vaan :)

tomaattikeitto

sadepäivänä

välillä olen huomannut etten oikein edes muista mitä ruokia voisi tehdä, samat lajit toistuvat lyhyellä välillä, enkä oikein keksi ikinä mitään uutta. En ole mikään keittiöihminen, enkä oikein edes syöjä, syöminen unohtuukin usein ihan liian pitkiksi väleiksi, ja syön luultavasti jatkuvasti liian vähän. Mutta mieluummin liian vähän kuin liikaa. Niin päinhän se on jopa terveellisempääkin En ole koskaan ollut mikään ruoasta nautiskelija, syön elääkseni, en elä syödäkseni, vai miten se meni, ja syön lähinnä sen takia että pitää. Niin masentuneena kuin vähän vauhdikkampanakin syöminen helposti unhotuu. Perusterveellisesti syön, kasvispainotteisesti (kalaa pari kertaa viikossa), enkä noudata mitään kuureja. Samankokoisena olen pysynyt koko aikuisikäni (ja oikeastaan teini-iästäkin) Paino ei vaihtele edes liikunnan harrastamisen mukaan, mikä lienee ihan hyvä asia.

Nyt innostuin tekemään itse tomaattikeittoa :) Tosi mielikuviteuksellista mutten ollut tehnyt sitä ikinä ennen itse.. Isot miehet tarvitsevat vähän enemmän energiaa ja vatsantäytettä, joten tein lisäksi ihan uunileipiä (en välttele hiilihydraatteja :)

Emilillä oli pitkä päivä eilen. Lukio on alkanut ihan täydellä höngällä, päivät ovat seitsemän kahdeksan tuntisia ja läksyjä siihen päälle kahden kolmen tunnin tarpeiksi! On todella rankan tuntuista. Otti pitkän matikan ja fysiikan ja ne tietävät enemmän stressiä ja tekemistä. Matikka on jo nyt niin vaikeaa että ysin peruskoulumatikalla on tekemistä, eikä kaikkea saa edes ratkaistuksi. Onneksi perheestä löytyy puoliso joka osaa opettaa ja neuvoa. Huh!

Emilillä on kunnianhimo korkealla nyt, huolestuttaa jos ottaa lukion liian raskaasti ja uuvuttaa itsensä loppuun, nyt on kuitenkin koulua mennyt vasta viikkon.. Eilen tuli kirjastosta läpimärkänä rankkasateen alta, missä oli ollut tekemässä läksyjä kolme tuntia! Tähtää korkealle (on puhunut esikouluikäisestä asti että haluaa lääkäriksi tai arkkitehdiksi), mutta aika hurjalta tuntuu. Kaikki. Vaatimukset ja opiskelupaine. Ja omat vaatimukset itseään kohtaan. Eilen nukahti seitsemän aikaan illalla vaatteet päällä ja nukkui aamuun asti..

Itse voisin ottaa palasen ahkeruutta ja kovaa työskentelyä. Työelämässä se ei tällä hetkellä ole mahdollista, muttta muuten elämässä kyllä. Itseni kanssa. En silti valita, vaikka syytä olisi. Negatiivisuus syö, ja myy.

motivaatiota

päivänä eräänä & Orkidea

nyt maanantai aamuna katsotuna kovin kirkkaan näköistä silloin, nyt harmaata suttua ja vesisadetta ja sellaista edessä koko viikoksi ilmeisesti. Mutta ei haittaa. En ole säiden mukaan toimiva, huono tai hyvä mieli voi olla säällä kuin säällä. Enemmän edelleen motivoitumista tähän loman jälkeiseen elämään. Tai yritystä motivoitua yhtään mihinkään.

Viikonlopun tekemisinä siskon tytön synttärit ja eilinen purjehdusreissu, ehkä viimeinen tänä kesänä. Veneitä oli liikenteessä tosi paljon, eikä ihme, kun tänään katselee ulos. Eilen oli Suomenlinnassa puupurjeveneiden kokoontuminen, huomattiin tapahtuma liian myöhään, mutta ajateltiin, että nähtäisiin veneitä tuolla merellä. Ei nähty, tavallisia veneitä sitäkin enemmän. Oli aika tuulista, mutta ihan kivaa. Kuvia siitä myöhemmin. En voi olla laittamatta.

Tulevalla ja seuraavalla viikolla mielenkiintoisia ja jännittäviä menoja, isoja päätöksiä tulevan suhteen. Työhön ja sairaslomien jatkoon, ja terapiajuttuihin liittyviä päätöksiä ja näkemyksiä. Ehkä niiden jälkeen osaa taas katsoa paremmin eteenpäin.

Ankeutta vastaan ja eteenpäin. Vaikkei nyt ihan siltä tunnukaan.