pientä kehää tässä käydään, mutta käydään kuitenkin. Eikä kaikki mitä tapahtuu ole aina välttämättä fyysistä. Vaikka matka olisi lyhyt, voi sen varrella tapahtua paljon. Mielenmutkissa. Mitään suurta kohauttavaa ei tässä arjesa tällä hetkellä tapahdu, mutta muutosta on ilmassa. Jonkinasteisen pakon sävyissä, mutta silti. Pakko on välillä astua sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Tai ainakin suunnitella sitä astumista.
Syksy on aina itselleni vähän sellaista uuden aikaa, tuntuu, että jotain uutta voisi tapahtua. Uusia tarinoita löytyä ja sivuja kääntyä. Hiljaksiin ja vastarinnalla minun tapauksessa tällä hetkellä, mutta vastaan omia totuttuja fyysisesti suppeita polkuja. Välillä tuntuu että se vastarinta, en halua tätä, tämä ei ole hyvä, olen liian huono (alimielinen minä) tai hyvä (ylimielinen minä) tai jossain on aina vika. Tuntuu kuin se olisi päälle liimattua, jotain mitä toistaa kun on niin tottunut tekemään, vaikka sen alla ehkä ajattelisinkin toisin.
Tänään oli ihan jännä päivä, ja parin viikon päästä on vielä jännempää. Katsotaan miten käy. Muttei samaa vanhaa ainakaan enää. Kiitos. Työ- ja terapiakuviot ovat muuttamassa muotoaan ja elävät nyt elämäänsä vahvasti sisällä.
Tänään Taiteiden yö. Taiteiden päiviä tässä on ollut tavalla tai toisella joka päivä, taiteilua jokapäiväisten kuvioiden kautta ja kuvista, tekstistä, kirjoista ja elokuvista voimaa ammentaen. Itselle, ja sopivina annoksina sille hetkelle ja ajalle. Tänäiltana mennään varmaan katsomaan rantaan ilotulituksia ja kiertämään rantatapahtumia muutenkin. Pidemmälle ei nyt tarvii.
Kuvia meidän hienosta kirjastosta, kahvilasta, kulttuuritilasta :)
Ps. sain muuten varmaan yli kymmenen vuotta vanhoista syyskengistä ihan uudenveroiset kun käytin niitä suutarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti