turhuutta

Kesä ohi, vettä sataa. Sinne meni. Ihan kiva vaan oikeastaan. Syksy on kiva ja rauhallinen, rauhallisempi. Ei tarvii niin tehdä mitäään. Saa olla yksin. Päivät rauhassa. Ei tarvii yrittää olla pirteä. Hetkeen.

Pojalla alkoi tänään lukio, aherrusta kolme vuotta, nopeasti mene sekin aika. Vastahan meni ekalle luokalle peruskouluun. Niin se aika vilahtaa. Siskon tyttö aloittaa huomenna koulutaipaleen.

Mulla  ei ole nyt mitään suunnitelmia, ei kiinnosta. Olisihan sitä jotain, jotain tylsiä juttuja mitä ennenkin. Niin kuin tämä. Turhaa, mutta niinkö se oli että kaikki on turhaa. Jotain kai pitää tehdä kun ei voi ihan tekemättäkään olla. Nyt voisi.

Syysmasennus seuraavana vuorossa siis. Yritän jatkaa turhien juttujen tekemistä. Kotitöiden lisäksi, jotta jotain tekisin. Muutakaan en nyt jaksa. Mennä töihin tai opiskella, jotta piristyisin. Just joo.

Kunhan nyt ei enempiä pilaisi.