lauantai 6. syyskuuta 2014

jalat alta

Nyt ei sen tähdellisempää asiaa kuin asu kuva ensimmäiseltä lukion vanhempainillalta. Pitää ainakin leikkiä fiksua ja aikuismaista välillä. Inhoan vanhempainiltoja, tärisen ja panikoin, en todellakaan saa suutani auki, mutta olin ihan tyytyväinen itseeni, että sain edes mentyä paikalle. Erävoitto sekin. Pari tuntia ennen tätä iltaa ryvin ties missä paniikeissani, joten voitto oli suuri, että edes pääsin paikalle. Siis vaikka sen pitäisi olla ihan selvää kauraa. Vanhempainillan, ei mitään uutta.

Vanhat koulumuistot jyrää tuolla vauhdilla päälle, etenkin luokkahuoneessa ja jo pelkää esittäytyminen meinasi vetää jalat alta ja akan pulpetin alle. Ainakin esitin aikuista, kun siis vaan meinasin :)

Muutenkin viimeiset pari päivää ovat olleet erityisen kamalia, muttei niistä nyt sen enempää. J tulee tänään reissusta, joten taas olisi hyvä ainakin yrittää käyttäytyä, mutta katsotaan kuinka käy.

Jännitystä lisää ensiviikkoinen työkyvynarviointipalaveri, siihen asti voimistuvaa panikointia luvassa. Ehkä pukeudun sinnekin aikuiseksi.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti