perjantai 12. syyskuuta 2014

Maailman ihanin tyttö


..jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi.
Mulla oli tämä Maailman ihanin tyttö kirja lainassa joitain viikkoja sitten. Pidin sitä itselläni aika pitkän aikaa ja palasin katselemaan kuvia aina välillä. Muiden kirjojen tarinoiden lukemisen rinnalla oli kiva olla myös jotain valmista kuvitusta, ei vain sitä, mitä oma pää tuottaa lukiessa (jos hyvin käy: ) Kirjojen mukaansa tempaava flow tunne ja se kuvamaailma, mikä kirjaa lukiessa tulee, on ihan omaa luokkaansa kokemuksena. Pidän myös valokuvaamisesta (yllätys:) ja tykkään katsella muidenkin ottamia kauniita kuvia. Tämän kirjan kuvat olivat ihanan satumaisia ja kirja muutenkin todella kaunis!

Olen aikoinaan piirtänyt ja maalannut, enää en, en edes muista milloin olisin tarttunut värikyniin tai pensseliin. Liian kauan. Kesällä yritin innosta ja pakkasin mökille piirustus tarvikkeita mukaan. Itse en saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen, mutta lapset piirsivät innokkaina. Ihanaa! Lapsina (ovat nyt siis 22 ja 15-vuotiaat) piirsivät koko ajan, kuten minäkin, lapsena.

Miten piirtäminen sitten liittyy tähän. Olisin halunnut ottaa mallia kirjan kuvista ja piirtää niitä (silloin kun piirsin tai piirrän, piirrän -melkein- aina ihmisiä), mutta otinkin sitten vaan valokuvia. Enemmänkin olisin voinut, huomaan nyt. Piirtämisessä ja valkokuvaamisessa on kuitenkin aika paljon samaa. Molemmilla tavoilla voi ikuistaa kuvin hetken, kauniit yksityiskohdat, hetken tunnun ja näyn.

Mutta niin, kirja itsensä kauniina näkemisestä, tai näkemiseksi. Voimaannuttavan kuvan kirja. Kirja siitä miten tärkeää jokaisen on tula nähdyksi itselle kauniina. Nähdyksi ja hyväksytyksi.


 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti